Millaisia ovat itämaiset rodut?
"Koiraa voi komentaa. Kissalle saman asian voi esittää järkevänä ehdotuksena." - Michael Stevens -
Itämainen lyhytkarva ja pitkäkarva, siamiainen, balineesi ja peterbald
Itämaiset rodut ovat kaikki samaa alkuperää. Puhun tässä yleisesti itämaisista kissoista tarkoittaessani näitä sisarrotuja. Sisarrotuja saa yhdistää keskenään ja periaatteessa yhteen pentueeseen voi syntyä monia rotuja, sillä ne eroavat toisistaan vain turkin pituuden ja värityksen mukaan. Rotuja ovat itämainen lyhytkarva (OSH) ja siamilainen (SIA) sekä näiden pitkäkarvamuunnokset itämainen pitkäkarva (OLH) ja balineesi (BAL). Siamilaisen ja balineesin tunnistaa niiden naamiovärityksestä sekä sinisistä silmistä. Aiemmin seychellien lyhyt- ja pitkäkarvoina tunnetut rodut ovat nykyään myös nimeltään siamilaisia ja balineeseja, mutta eroavat perinteisistä siinä, että niillä on valkoisia laikkuja. Itämaiset lyhyt- ja pitkäkarvat ovat kokoväritteisiä ja vihreäsilmäisiä itämaiskissoja.
Peterbaldit (PEB) ovat karvattomia itämaisia kaikissa värivariaatioissa.
Siamilaisia kasvatetaan myös erillisenä rotuna, jolloin sukutaulusta löytyy pelkkiä siamilaisia, eikä näitä silloin risteytetä muiden sisarrotujen tai valkolaikkujen kanssa. Tällaisia siamilaskasvattajia Suomessakin on muutamia.
Historia
Siamilaisella on hyvin pitkä historia. Se on yksi vanhimmista ja tunnetuimmista roduista. Rodun kotimaassa, Thaimaassa, Cat Book Poems eepoksesta löytyy mainintoja naamioväritteisistä kissoista. Tekstien katsotaan ajoittuvan 1350-1600 väliselle ajanjaksolle. Eurooppaan ensimmäiset siamilaiset saapuivat jo 1800-luvun lopulla. Itämainen syntyi Euroopassa 1960-luvulla. Suomeen ensimmäinen itämainen saapui 1970-luvun loppupuolella. Siamilaisen lisäksi rodunjalostukseen käytettiin muita lyhytkarvaisia rotuja, myös kotikissoja.
Ulkonäkö ja rotujen erot
Itämaisten rotujen kissat siis eroavat lähinnä väritykseltään ja karvanpituudeltaan. Rakenne ja ulkonäkö ovat standardien mukaan muuten samanlaiset. Itämaisen tulisi olla hoikka, elegantti, pitkänomainen ja lihaksikas. Jalat ovat hoikat ja korkeat, tassut pienet ja tiiviit. Pää on pitkä ja kiilan mallinen. Korvat ovat suuret ja pään sivuille kiinnittyneet, tyvestään avoimet muodostaen poskien ja leuan kanssa harmonisen kolmion. Silmät ovat hieman vinot. Itämaisen häntä on pitkä ja ohenevan piiskamainen.
Siamilaiset ja balineesit ovat naamiovärisiä kissoja. Joko yksivärisiä naamioita, kilpikonnanaamioita tai tabbynaamioita tai näitä värejä valkoisilla laikuilla. Siamilaisissa ei hyväksytä hopeaväritystä. Siamilaisesta ja balineesista löytyy myös kokovalkoinen muunnos, Foreign White. Siamilaisen silmät ovat aina siniset.
Itämaisella lyhytkarvalla ja pitkäkarvalla hyväksytään jopa 140 väriä. Mukana on yksivärisiä, kilpikonnia sekä kuviollisia, hopea- ja savuvärejä myöten. Ei kuitenkaan naamiovärejä, jotka on varattu siamilaisille ja balineeseille. Silmien tulisi olla syvän vihreät. Nykyään myös itämaisista on hyväksytty täysvalkoinen variaatio, jonka silmät voivat olla vihreät, siniset tai eriväriset.
Itämaisten lyhytkarvarotujen turkki on sileä, kiiltävä ja vartalonmyötäinen. Pitkäkarvojen turkki taas on puolipitkä, silkkinen ja vartalonmyötäinen.
Varianteiksi kutsutaan kissoja jotka ovat ulkoasultaan lyhytkarvaisia, mutta kantavat pitkäkarvageeniä ja näin ollen periyttävät sitä jälkeläisilleen. Pitkäkarvakasvatuksessa tarvitaan myös variantteja, jottei pieni geenipooli kapenisi entisestään.
Peterbaldeissa pyritään karvattomuuteen, mutta niiden karva voi vaihdella täysin karvattomista yksilöistä flock- ja brushvariaatioihin.
Luonne
Mielestäni parasta itämaisissa kissoissa on niiden luonne. Ne ovat hyvin seurallisia, joskus jopa rasittavuuteen saakka. Ne kiintyvät voimakkaasti ihmisiin ja seuraavat kaikkialle, osallistuen kaikkeen tekemiseen. Ne ovat usein myös huomattavan äänekkäitä. Niillä on usein kova, määkyvä ääni, jota ne käyttävät jutellessaan omistajalle, vaatiessaan ruokaa tai seuraa ja tietenkin myös etsiessään puolisoa, jos niitä ei leikata. Ne ovat yleensä ketteriä, uteliaita ja älykkäitä, mikä yhdistelmänä saa ne keksimään kaikenlaista hauskaa. Itämaista kissaa ottaessa sille tulisi aina ottaa myös kaveri niiden suuren seurallisuuden takia. Paras kaveri on tietenkin toinen itämainen, tai muu aktiivinen rotu. Yksin ne eivät viihdy ja ihmisiltä ne vaativat paljon seuraa ja osallistumista. Niiden suuren vilkkauden ja vauhdikkuuden, sekä seurallisuuden takia itämaiset rodut eivät sovi kaikille. Harkitse tarkoin ennen itämaisen hankkimista, jaksatko kissaa joka on aina vauhdissa tai seuraa sinua kaikkialle.
Tekstissä käytetty apuna Oricat ry:n sekä Siam-Orient ry:n sivuja
Itämainen lyhytkarva ja pitkäkarva, siamiainen, balineesi ja peterbald
Itämaiset rodut ovat kaikki samaa alkuperää. Puhun tässä yleisesti itämaisista kissoista tarkoittaessani näitä sisarrotuja. Sisarrotuja saa yhdistää keskenään ja periaatteessa yhteen pentueeseen voi syntyä monia rotuja, sillä ne eroavat toisistaan vain turkin pituuden ja värityksen mukaan. Rotuja ovat itämainen lyhytkarva (OSH) ja siamilainen (SIA) sekä näiden pitkäkarvamuunnokset itämainen pitkäkarva (OLH) ja balineesi (BAL). Siamilaisen ja balineesin tunnistaa niiden naamiovärityksestä sekä sinisistä silmistä. Aiemmin seychellien lyhyt- ja pitkäkarvoina tunnetut rodut ovat nykyään myös nimeltään siamilaisia ja balineeseja, mutta eroavat perinteisistä siinä, että niillä on valkoisia laikkuja. Itämaiset lyhyt- ja pitkäkarvat ovat kokoväritteisiä ja vihreäsilmäisiä itämaiskissoja.
Peterbaldit (PEB) ovat karvattomia itämaisia kaikissa värivariaatioissa.
Siamilaisia kasvatetaan myös erillisenä rotuna, jolloin sukutaulusta löytyy pelkkiä siamilaisia, eikä näitä silloin risteytetä muiden sisarrotujen tai valkolaikkujen kanssa. Tällaisia siamilaskasvattajia Suomessakin on muutamia.
Historia
Siamilaisella on hyvin pitkä historia. Se on yksi vanhimmista ja tunnetuimmista roduista. Rodun kotimaassa, Thaimaassa, Cat Book Poems eepoksesta löytyy mainintoja naamioväritteisistä kissoista. Tekstien katsotaan ajoittuvan 1350-1600 väliselle ajanjaksolle. Eurooppaan ensimmäiset siamilaiset saapuivat jo 1800-luvun lopulla. Itämainen syntyi Euroopassa 1960-luvulla. Suomeen ensimmäinen itämainen saapui 1970-luvun loppupuolella. Siamilaisen lisäksi rodunjalostukseen käytettiin muita lyhytkarvaisia rotuja, myös kotikissoja.
Ulkonäkö ja rotujen erot
Itämaisten rotujen kissat siis eroavat lähinnä väritykseltään ja karvanpituudeltaan. Rakenne ja ulkonäkö ovat standardien mukaan muuten samanlaiset. Itämaisen tulisi olla hoikka, elegantti, pitkänomainen ja lihaksikas. Jalat ovat hoikat ja korkeat, tassut pienet ja tiiviit. Pää on pitkä ja kiilan mallinen. Korvat ovat suuret ja pään sivuille kiinnittyneet, tyvestään avoimet muodostaen poskien ja leuan kanssa harmonisen kolmion. Silmät ovat hieman vinot. Itämaisen häntä on pitkä ja ohenevan piiskamainen.
Siamilaiset ja balineesit ovat naamiovärisiä kissoja. Joko yksivärisiä naamioita, kilpikonnanaamioita tai tabbynaamioita tai näitä värejä valkoisilla laikuilla. Siamilaisissa ei hyväksytä hopeaväritystä. Siamilaisesta ja balineesista löytyy myös kokovalkoinen muunnos, Foreign White. Siamilaisen silmät ovat aina siniset.
Itämaisella lyhytkarvalla ja pitkäkarvalla hyväksytään jopa 140 väriä. Mukana on yksivärisiä, kilpikonnia sekä kuviollisia, hopea- ja savuvärejä myöten. Ei kuitenkaan naamiovärejä, jotka on varattu siamilaisille ja balineeseille. Silmien tulisi olla syvän vihreät. Nykyään myös itämaisista on hyväksytty täysvalkoinen variaatio, jonka silmät voivat olla vihreät, siniset tai eriväriset.
Itämaisten lyhytkarvarotujen turkki on sileä, kiiltävä ja vartalonmyötäinen. Pitkäkarvojen turkki taas on puolipitkä, silkkinen ja vartalonmyötäinen.
Varianteiksi kutsutaan kissoja jotka ovat ulkoasultaan lyhytkarvaisia, mutta kantavat pitkäkarvageeniä ja näin ollen periyttävät sitä jälkeläisilleen. Pitkäkarvakasvatuksessa tarvitaan myös variantteja, jottei pieni geenipooli kapenisi entisestään.
Peterbaldeissa pyritään karvattomuuteen, mutta niiden karva voi vaihdella täysin karvattomista yksilöistä flock- ja brushvariaatioihin.
Luonne
Mielestäni parasta itämaisissa kissoissa on niiden luonne. Ne ovat hyvin seurallisia, joskus jopa rasittavuuteen saakka. Ne kiintyvät voimakkaasti ihmisiin ja seuraavat kaikkialle, osallistuen kaikkeen tekemiseen. Ne ovat usein myös huomattavan äänekkäitä. Niillä on usein kova, määkyvä ääni, jota ne käyttävät jutellessaan omistajalle, vaatiessaan ruokaa tai seuraa ja tietenkin myös etsiessään puolisoa, jos niitä ei leikata. Ne ovat yleensä ketteriä, uteliaita ja älykkäitä, mikä yhdistelmänä saa ne keksimään kaikenlaista hauskaa. Itämaista kissaa ottaessa sille tulisi aina ottaa myös kaveri niiden suuren seurallisuuden takia. Paras kaveri on tietenkin toinen itämainen, tai muu aktiivinen rotu. Yksin ne eivät viihdy ja ihmisiltä ne vaativat paljon seuraa ja osallistumista. Niiden suuren vilkkauden ja vauhdikkuuden, sekä seurallisuuden takia itämaiset rodut eivät sovi kaikille. Harkitse tarkoin ennen itämaisen hankkimista, jaksatko kissaa joka on aina vauhdissa tai seuraa sinua kaikkialle.
Tekstissä käytetty apuna Oricat ry:n sekä Siam-Orient ry:n sivuja